Hei,
Syksy, talven lisäksi, on se vuodenaika, kun tekee mieli käpertyä nojatuoliin virkkuukoukun ja lankakerän kanssa.
Koska mun virkkaustaidot ovat hyvin rajallisia, virkkasin muutaman yksivärisen isoäidinneliön aina silloin tällöin.
Jossain vaiheessa tuli ajatus, että keinutuolissa olisi mukavampi istuskella, jos olisi joku lämmin peitto peffan alla. Ei kun aikaisemmin tehty torkkupeitto malliksi, vähän taitteluja ja koon tsekkaaminen.
Apurista oli tällä kertaa vain haittaa. "En ole ottanut yhtään palaa, tässä vaan putsaan naamaani."
"Oih, kivoja langanpätkiä."
"Vitsi, näähän lentelee oikein mukavasti!"
Seuraavana päivänä ei sitten enää palaset kiinnostaneet.
Krooh pyyh..
Melkein valmis.
Valmis!
Olisihan tuon voinut silittää, mutta eiköhän peite oikene, kun tuolissa istutaan.
-Mallu-
0 kommenttia:
Lähetä kommentti