maanantai 15. elokuuta 2016

Keittiön tuunausta ja remppaakin


Hei,

Jotenkin lomalla oli ehkä liikaa aikaa katsella ympärilleen, ja keittiön kulmauksen vihreät kaapit ja tavaramäärä sekä kirjavuus alkoi ottamaan päähän. Noin nätisti sanottuna.

Tässä on tämän hepulin tulos.





Tämä näky oli siis lähtökohtana uuteen ilmeeseen.




Liesituuletin oli toiminut vain valona. Suodatin oli käynyt tiskikoneessa monta kertaa, mutta oli niin likainen, että ihan yökötti katsella.



Hyh, mikä vihreä. Vihreät lokerikot ja kaapinovet olisi voinut periaatteessa maalata, mutta olivat alapinnoistaan jo aivan kaameat.



Liesituuletin oli kytketty hormiin alla olevan kuvan mukaisesti.



Noin. Ei vihreää.



Ja ensimmäinen tenkkapoo. Kulmakaapin kaksi ylintä ruuvia oli menettänyt kierteensä, ja kaappi oli niin tiukassa, että en repimälläkään saanut sitä irti. 



Onneksi apua löytyi, ja kaappi lähti.




Armotonta irtonaisen laastin ja maalin rapsutusta.



Lopulta käpälä oli ihan puhki, joten tiukassa olevat rappaukset ja maalit saivat jäädä. Pikkasen tasoitetta pahinpiin kolosiin ja tasoitteen kuivuttua kevyt hionta.



Muuriin tavallista sisäremonttimaalia. Ensin ajatuksena oli katkaista yllimääräiset tukilaudat, jotka ovat kuvassa maalaamatta ekalla kierroksella, mutta jätin paikalleen, kun olivat sen verran hyvin kiinnitetty. Enköhän niihin jotain roikotinta keksi.



Kaakeleihin hommasin kaakelimaalia, kerta se on ensimmäinenkin, kun tuollaista maalia tulee kokeiltua. Vaikka maali oli aika kallista, niin on kuitenkin edullisempaa, kuin hommata joku kaakeloimaan, kun itse en osaa.



Kaakelimaalia vedelty kerros ja muuri maalattu kahteen kertaan. Kaakelimaalipurkissa oli hyvät ohjeet maalaamiseen ja erityisesti painotettiin pohjatöiden tärkeyttä. Onneksi kotona oli ruokasoodaa..



Kaapinoviin kokeilin monien hehkuttamaa Annie Sloanin kalkkimaalia. Ero on aika selkeä huonollakin kameralla kuvattuna. Vasemman puoleinen ovi on siis maalattu. Olin kyllä myyty heti tuolle maalille. Ei hiontaa, maalia vaan ovien puhdistuksen jälkeen, ja mikä parasta, maali tarttuu hyvin. Mahtavaa!



Johan alkaa kyökki kirkastumaan.




Olihan homma metsästää tuota sisäpuolen räppänää. Surffasin netissä tuntitolkulla ties missä sivuilla, mutta en löytänyt räppänää mistään tai mikä lie peltiläppäventtiili se sitten onkaan.

Ratkaisu löytyi lopulta lähempää kuin luulinkaan. Yksi ainoa räppänä oli Tampereen Rakennustorilla ja kun kokokin oli sellainen, että uskoin siitä saatavan aukkoon sopivan, niin ei kun räppänä mukaan.

Samaisessa paikassa on myös uusia tavaroita, joten ostin tuhkaluukun kannen. Valitsin mustan, ettei tarvitse maalata, ja yllätykseksei näitä oli siellä tarjolla montaa muutakin väriä. Hintakin oli kohdillaan, uusi maksoi 8,90 euroa, mutta vanhasta ruosteisesta ja vähän risasta olisi pitänyt pulittaa kymppi.




Rakennustorilta ostin myös pari ritilää korvatakseni pari kaapissa olevaa aivan hajonnutta.



Iuh, ja noiden päälle aikaisemmin piti laittaa tiskattuja astioita kuivumaan.




Pojan tuomista ilmaisista kierrätyskeittiökalusteista kaivelin keittiöön yhden kaapin lisää.



Ja Annie Sloania pintaan.



Liesituuletin on Ikeasta. Liesituulettimen asennukseen sain myös apuvoimia, jotenkin arvelutti yksin edes yrittää laittaa.



Näkyvän osan ruosteet rapsuteltu pois räppänästä.



Mustaa maalia räppänälle ja parille listalle.



Ja sitten pirulainen. Mittavirhe. Miten ihmeessä olinkin mitannut aukon ulkomitan, enkä sisämittaa, joten räppänä ei siis mahtunut aukkoon. Yritän vielä houkutella jotakin vähän rälläköimään..

Jotain aukkoon piti kuitenkin laittaa, joten pikkasen villaa ja vanhan kirjakerhon kirjankansi mustaksi maalattuna.



Noiiin.. mustat listat paikallaan. Kaveri sahasi listat oikein hienosti jiiriin, mutta ihan itse laitoin paikalleen, enkä osannut laittaa kulmaa ihan kohdalleen, joten peitin pikkuruisen mokan kauniilla sydänkoristeella ;-)




Samalla tuli vaihdettua muutama lista ja laitettua seinälle Annie Sloanilla maalattu kierrätysmaustehylly.




Ja tarkkaan ei kannata kuvia katsoa, jalkalistoja ei todellakaan ole sahattu jiiriin. Luulin, että sisäkulmassa lattialla on samaa kummaa mönjää tiivisteenä, jota ikkunan alla oli aikaisemmin. Mutta hupsista, melkein veistelin puukolla sähköjohdon, jonka kuorta sitten paikkailin sähköteipillä, joten  siihen paksuhkoon kohtaan en sitten mitään jiirittelyä edes ajatellut.

Peltien rakoset peitin humoristisella kyltillä.



Kyllä nyt kelpaa kokkailla. Sähkömiehen ehtii tilata myöhemminkin laittamaan roikkuvat johdot nätisti.




-Mallu-


0 kommenttia:

Lähetä kommentti